torstai 15. huhtikuuta 2021

Tukkakuulumisia

Kävin leikkuuttamassa hiuksiani kampaajalla. Edellisestä käynnistä on yli vuosi, se oli viime vuoden alkupuolta, kun olin vielä onnellisen tietämätön rintasyövästäni. Diagnoosin jälkeen ajattelin, että leikkuutan hiukseni sitten KUN kuulen, ettei sytostaattihoitoja tarvita (koska viimeiseen asti toivoin niin). Kun sitten selvisi, että sytostaatit tulevat, niin ajattelin asian hoituvan ihan itsestään. Kuten tapahtuikin.

Sittemmin vähäisten hiusteni siistimisen on hoitanut avomieheni. Nyt hän kuitenkin irtisanoutui tästä tehtävästä arvellen, etteivät hänen kampaajan taitonsa enää riitä. Eihän tässä leikattavaa vielä paljon ollut, mutta joka puolelta samanpituisena tukka alkoi näyttää jonkinlaiselta kypärältä. Kampaaja siistikin lähinnä sivuja ja niskaa.

Mutta millainen tämä uusi, sytostaattien jälkeen kasvanut tukkani sitten on? Ensinnäkin se on vähän tummempi kuin entinen. Toiseksi se on paljon tuuheampi. Mieheni vitsailikin tukan alettua kasvaa, että "Jos tuo tuosta vielä tuuhenee, sinulla ei mahdu tukka päähän". Entinen tukkani oli luonnonkihara, joten olen jännityksellä odottanut, saanko kiharat myös nyt. Näin lyhyestä on vielä vaikea sanoa, mutta ainakin märkänä tämä näyttäisi kovasti kihartuvan. Kampaaja tosin sanoi, että joillakin uusi tukka on aluksi kihara ja suoristuu sitten. Mutta kikkara tai suora, sama minulle. Tärkeintä, että tukka on taas päässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti