Eipä sitten sujunut viimeinenkään sytostaattihoito ongelmitta. Kaikki alkoi ihan normaalisti lukuun ottamatta sitä, että valkosolujen määrä oli nyt viimekertaistakin alhaisempi. Tämän vuoksi lääkäri määräsi valkosolujen kasvutekijäpistoksen, jonka kävin taas pistättämässä seuraavana päivänä terveysasemalla.
Kaikki oli ihan ok keskiviikkoiltaan asti, jolloin nousi kuume. Se kävi korkeimmillaan 38,3 asteessa, mutta koska oli jo niin myöhä, päätin kuitenkin odottaa aamuun Panadolin voimalla. Huomioin kyllä, että leikattu rinta ja sen puolen kainalo ja kylki tuntuivat kipeiltä, mutta kun koko kroppaa jomotti kuumeen takia, en asiaa kummemmin ajatellut. Aamulla kuume olikin jo maltillisissa lukemissa, mutta rinnan alue edelleen kipeä. En kuitenkaan halunnut taas hätäillä suotta ja kokeilin vielä Buranalla. Iltapäivällä alue oli todella arka ja lisäksi punainen ja turvoksissa. Soittoa siis syöpäpolille, josta ohjeistettiin keskussairaalaan päivystykseen. Joten taas sitä mentiin.
Tällä kertaa ei tarvinnut istuskella odotusaulassa, vaan matalasoluvaiheen ja alhaisten leukosyyttien ansiosta tieni vei suojaeristykseen. Ensimmäinen diagnoosi oli rintarauhasen tulehdus. En vielä tähän mennessäkään ollut oppinut, että nämä reissut saattavat venähtää, vaan kuvittelin marssivani kotiin samana iltana antibioottikuuriresepti kainalossa. Antibiotti annettiin kuitenkin suoneen, joten osastolle vaan.
Aamuun mennessä olin ehtinyt vilautella tissiäni lääkärin lisäksi useammalle hoitajalle, mutta vasta syöpälääkäri vilkaisi selkäpuolelle, jossa myös oli punainen läiskä, ja diagnoosi vaihtui heti vyöruusuksi. Nyt antibiootin lisäksi alettiin tiputtaa viruslääkettä. Seuraavaksi verikokeiden perusteella ilmeni, että verenkierrossa on bakteereita, eli kyseessä on verenmyrkytys. Antibiootin määrää lisättiin.
Osastolla vierähti neljä vuorokautta, joiden aikana antibioottia tiputettiin neljä ja viruslääkettä kolme kertaa vuorokaudessa, myös yöllä. Toistuvista tiputuksista johtuen kanyylin kohta tuppasi ärtymään ja sitä jouduttiin vaihtamaan pariinkin kertaa. Ja kun olen aiemmin kertonut, mitä tuskaa kanyylin saaminen suoneen kohdallani joskus on, aloin olla lopulta jo täydellisen turhautumisen partaalla.
Lopulta kipu ja punoitus helpottivat ja tulehdusarvo laski, joten hoitoa voitiin jatkaa tablettina ja pääsin kotiin. Lähtöaamuna lääkäri totesi, ettei kyseessä sittenkään ilmeisesti ollut vyöruusu, koska ihoon ei noussut rakkuloita, vaan jokin verenmyrkytyksen aiheuttama infektio. Läksiäisiksi tietysti vielä clostridium-infektio uusi, mutta se oli onneksi niin lieväoireinen, että sain lähteä parantelemaan sitä kotiin. Nyt siis mennään seuraavat kymmenen päivää kahdella antibiootilla ja jännitetään, miten ne purevat. Perjantaiksi on määrätty verikoe, josta sitten selviää, alkaako verenmyrkytys oireilla uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti