Jos mitään ylläreitä ei väliin tule, on perjantaina (lopultakin) viimeinen sytostaattihoitoni! Edellisen jälkeen vointi on ollut muuten ihan hyvä, mutta se väsymys. Oikeastaan vasta tällä viikolla on tuntunut, että jaksaminen alkaa olla lähelläkään normaalia. Ja nyt pitäisi taas mennä ottamaan uusi väsytysannos. Lohduttaudun koko ajan sillä, että se on (nyt ainakin tähän palaan) viimeinen.
Viime hoidosta ärtynyt verisuoni ei sitten meinaa ottaa parantuakseen. Lopetettuani kolme päivää kestäneen Burana-kuurin koko käsivarsi kipeytyi. Syöpäpolilta sain ohjeen jatkaa kuuria. Viikon kuluttua lopetin sen taas ja käsi olikin parempi, mutta kosketusarkuus ja pakotus suonen kohdalla vaan huolestutti. Sain sitten ohjeen käydä näyttämässä kättä syöpäpolilla. Hoitaja sanoi heti, että näyttää ihan asiaankuuluvalta. Haki lääkärin vielä katsomaan ja tämä totesi nähneensä paljon pahempaakin. Se CEF-yhdistelmän pahamaineinen E eli epirubisiini vaan on sellaista myrkkyä, että se ärsyttää ja paraneminen voi kuulemma kestää pitkäänkin.
Nyt lähes kolmen viikon kuluttua käsivarsi on edelleen suonen kohdalta kosketusarka ja suoni väriltään tumma. Saa nähdä, tiputetaanko seuraava hoito samaan käteen vai leikatun puolen käteen. Ensimmäistä kertaa minua nyt kuitenkin pelottaa jo itse tiputus, ei pelkästään sen jälkiseuraamukset. Toivottavasti kaikki vaan menisi hyvin ja pääsisin lopultakin toipumaan tästä koko showsta.
 |
| Hoitopäivän lääkecocktail, toivottavasti viimeinen ikinä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti