perjantai 15. tammikuuta 2021

Tipassa taas

Tällä viikolla kävin vuoden ensimmäisessä vasta-ainehoidossa. Niitähän annetaan siis kolme viikon välein, ja sytostaattien jälkeen alkaneesta 14 kerran hoitorupeamasta on jäljellä noin puolet. Aiemmin hoito on annettu pistoksena, mutta viime vuoden lopulla se vaihtui tiputukseksi. Eikä pelkästään minulla, vaan ainakin meidän sairaanhoitopiirissä kaikilla kyseistä hoitoa saavilla, syynä on käsittääkseni tiputettavan lääkkeen edullisempi hinta.

Kun siis aiemmin kävin parin minuutin pistoksella, tästä eteenpäin istun puoli tuntia tipassa. Ja taas se kanyylin laitto! Pistoskin tuntui vähän ikävältä, mutta kanyyli on kyllä aivan oma lukunsa. Minua jännitti myös, miltä tuntuu taas istua samoihin hoitotuoleihin, joissa sain sytostaatteja. Noista hoidoista jäi hyvin vahvoja mielleyhtymiä, enkä pysty esimerkiksi vieläkään juomaan appelsiinipillimehua, jollainen minulla oli tapana ottaa hoidon jälkeen. Syksyllä osastolla ollessani sain antibioottia tiputuksena, ja silloin infuusiopumpun hälytysäänetkin saivat aikaan etovan olon. Nyt olin kuitenkin noista jo siedättynyt, eikä tipassa istuminen aiheuttanut minkäänlaista huonoa oloa tai ahdistusta.

Valmista tuli.
Vuoden vaihtuminen tulee hoitojen osalta näkymään taas myös kukkarossa. Kaikki kertyneet omavastuut niin hoito- ja lääkemaksuissa kuin matkojen Kela-korvauksissakin nollautuvat. Toki muistan aina olla kiitollinen siitä, että elän Suomessa, jossa nuo kustannukset ovat todella kohtuulliset moneen muuhun maahan verrattuna. Mutta kun ehti jo loppuvuodesta tottua matkakorvauksiin ja ilmaisiin lääkäri- ja hoitokäynteihin, niin kirpaiseehan se pikkuisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti