Yhä palaan tässä postauksessa kuumiin aaltoihin, koska ne eivät jätä minua rauhaan. Tilanne tuntui jopa välillä pahenevan ja kuuma iski monta kertaa päivälläkin. Joten lopulta taivuin hakemaan apteekista tuon Ergotaminin tyjäkämmän version, sen joka sisältää väsyttävää fenobarbitaalia. Tuo mahdollinen väsyttäminen on ollut se syy, jonka takia olen lääkkeen kokeilua lykännyt ja lykännyt.
No loppuivatko kuumat aallot? Eivät. Viikon ajan olen ottanut yhden tabletin illalla ja kuuma iskee ihan yhtä usein. Tosin tuntuu, että se menee helpommin ohi. En tiedä, johtuuko lääkkeestä vai onko sattumaa (muutenkin oireiden hankaluus vaihtelee jaksoittain). Toisaalta tuntuu, että nukun paremmin. Se voi olla juuri tuo lääkkeen väsyttävä vaikutus. Tai sitten se johtuu siitä, että juuri samaan aikaan päättyi neljän viikon työpätkäni. Vaikka en tietoisesti stressaa töistä, nukun silloin aina huonommin. Sehän selviäisi, kun jättäisin nyt lääkkeen joksikin aikaa. Mutta hyvien yöunien toivossa se on toistaiseksi tullut napattua.
Väsymyksen pelossa en ole uskaltanut ottaa tuota tablettia kuin iltaisin. Lisäksi apteekin täti sanoi, että lääke voi heikentää hormonilääkityksen vaikutusta. Kuitenkin lääkäri juuri sen aiheuttamiin oireisiin sitä määräsi ja annostus on 1–2 tablettia kolmesti päivässä, tarvittaessa. Täytynee kysyä asiaan vielä lääkäriltä tarkennusta.
Lääkäristä puheen ollen, minulle tuli aika syöpälääkärin vastaanotolle ensi kuulle. Tämä on nyt se paljon puhuttu (ja pelättykin) vuosikontrolli. Mitä enemmän aikaa diagnoosista kuluu, sitä fanaattisemmin syynään rintojani. Pitää ihan muistuttaa itselleen, ettei muutoksia ehkä huomaa, jos niitä tissejään kopeloi koko ajan. Ajatus syövän uusimisesta tuntuu niin lannistavalta, etten oikein uskalla sitä ajatella. Toisaalta miksi pitäisi ajatella? Jos tässä elämässä ottaa pelkäämisen asenteen, niin niitä syitä pelätähän riittää loputtomiin, ilman rintasyöpääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti