Lomatunnelmista seuraavaan hoitoon

Kyllä kolme viikkoa kuluu nopeasti! Tuntuu, että vasta istuin edellisessä tiputuksessa ja perjantaina olisi edessä jo seuraava. Viimeksihän sain siis kolmannen ja viimeisen kerran dosetakseli-sytostaattia. Tällä kertaa oireita ei tullut oikeastaan ollenkaan, tosin lämpö kieppuu koko ajan 37 tienoilla. Kuumetta ei kuitenkaan ole, joten en ole ottanut yhteyttä syöpäpolille. Ehkä tuosta pitänee kuitenkin mainita ennen seuraavaa hoitoa.

Tympäisee, että juuri kun aloin tulla juttuun dosetakselin kanssa, vaihtuu sytostaatti CEF-yhdistelmään. Ja taas jännätään, mitä tuleman pitää. Olen taas lukenut netistä muiden kokemuksia noista hoidoista (vaikka ei ehkä pitäisi, vaikutukset kun ovat niin yksilöllisiä). Toiset pitävät rankempana tuota dosea, toiset CEF:ää. Mutta ainakin pahoinvointi tuntuu tuohon jälkimmäiseen useimmiten liittyvän.

Olen nyt siis voinut elellä suht normaalia elämää, tosin liikunta on jäänyt ihan hyötyliikunnan tasolle, kun en tuon mielestäni hieman liian korkean lämmön takia ole uskaltanut juuri rehkiä. Pienelle lomareissullekin pohjoisen suuntaan päästiin. Harmittelin miehelle jo alkukesästä sitä, että nämä hoidot tulevat rytmittämään kesää, eikä kaikkea suunniteltua voi edes toteuttaa. Mies tuumi, että tämä nyt on vain sellainen vaihe, joka on elettävä.
- Tämä kesä menee näin ja sitten tulee uusi kesä.
Noinhan sitä pitäisi pystyä ajattelemaan. Kukaanhan meistä ei tiedä, näkeekö enää uutta kesää, mutta tuskin tämä sairaus ehtii minua vielä ensi kesään mennessä viedä. Tässä pitää taas vaan elää päivä kerrallaan ja olla iloinen jokaisesta hetkestä, jolloin vointi on hyvä.

Lomamaisemia