Kokemuksia kolmannesta sytostaattihoidosta

Kolmas sytostaattihoito päästiin antamaan aikataulussa viime perjantaina. Hemoglobiini on ollut laskusuunnassa, ennen leikkausta se oli 139, nyt enää 111. Tuo on kuitenkin riittävä ja valkosoluarvot olivat hyvällä tasolla. Tosin sytostaattiannosta lääkäri oli katsonut parhaaksi vähän pienentää, syynä ilmeisesti tuo edellisen hoidon jälkeinen clostridium-infektio.

Itse hoito ei sitten tällä kertaa lähtenytkään menemään kuin Strömsössä: kanyyli saatiin suoneen viidennellä yrittämällä! Sitä yritettiin kahden hoitajan voimin, ensin toiseen ja sitten toiseen käteen, eri kohtiin ja lopulta kättä lämmitettiin lämpötyynyllä, että suonet tulisivat paremmin esiin. Neljännen yrityksen jälkeen hoitaja totesi, että jos nyt ei onnistu, se on anestesialääkärin paikka. Onneksi kuitenkin onnistui. Aiemmilla kerroilla kanyylin kanssa ei ole ollut ongelmia, mutta esimerkiksi ennen leikkausta tarvittiin kolme yritystä. Hoitaja arveli, että olen saattanut juoda edellisenä päivänä normaalia vähemmän. Mielestäni en ollut, mutta toisaalta hikoilin aika reilusti ruohoa leikatessani. Nyt ennen seuraavaa hoitoa aion muistaa riittävän nesteytyksen. Kanyylin laitto on muutenkin ihan riittävän epämiellyttävä kokemus ja jokainen epäonnistunut yritys koskee vielä onnistunutta enemmän.

Ei mennyt ihan ekalla...

Tällä kertaa minulla oli myös aika syöpälääkärille, sillä sytostaatti vaihtuu nyt hoidon puolivälissä dosetakselista CEF-yhdistelmään. Siinä onkin sitten yleisenä haittavaikutuksena myös pahoinvointi. Tämän vuoksi seuraavien hoitojen yhteyteen on lisätty kortisoniannosta ja määrättiin yksi uusi pahoinvointilääkekin. Yritän tuota olla nyt etukäteen murehtimatta, vaikutukset ovat kuitenkin yksilöllisiä, lääkkeitä olemassa jos jonkinlaisia, ja joka tapauksessa nyt ollaan menossa jo puolivälissä tätä sytorumbaa.

Mutta oloni nyt kolmisen vuorokautta kolmannen hoidon jälkeen? Kyllä tässä on taas jännän äärellä oltu, mitä ylläreitä on tällä kertaa luvassa. Lämpö nousi taas eilen aamulla, mutta se on vaihdellut maltillisesti 37 asteen kahta puolta, eikä toistaiseksi ole ollut muita oireita. Olen tässä nyt pari päivää ottanut todella rauhallisesti lähinnä sohvalla viltin alla ja olen varovaisen toiveikas, että tämä menisi nyt ihan tällä. Jos vointi on ensi viikon alussa kohdillaan, olisi toiveissa käydä pienellä lomareissullakin. Aiemmat haaveet viikon ajelusta Lappiin aiotaan kuitenkin unohtaa, en todellakaan halua olla jossain Utsjoella, jos jokin infektio iskee. Suuria odotuksia minkäänlaista reissua kohtaan en vielä uskalla elätellä. Katsotaan ensin, mihin tämä olo tästä kääntyy.