Vaikka olen sytostaattihoitojeni aikana voinut pääsääntöisesti hyvin, on ollut myös paljon niitä päiviä, jotka ovat kuluneet sohvalla viltin alla. Kuumepäiviä, väsypäiviä, huono olo -päiviä. Tästä näkökulmasta katsottuna toukokuussa, suunnilleen samoihin aikoihin hoitojeni alkamisen kanssa, sattui kaksi mukavaa asiaa.
Toinen oli se, että pari kuukautta koronaepidemian takia kiinni olleet kirjastot alkoivat availla oviaan. Olin jo joutunut turvautumaan sukulaisten kirjahyllyihin, ja kun varatun aineiston noutaminen tuli mahdolliseksi, tein heti pitkän varauslistan ja kannoin kotiin ison kirjapinon. Olen lukenut aina, tai siis siitä asti, kun lukemaan opin. Yleensä luen sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Mutta kirja myös kulkee kaverinani aina, kun tiedän joutuvani istumaan ja odottamaan, olipa kyseessä sitten käynti verotoimistossa, hammaslääkäri tai junamatka.
Luonnollisesti minulla on kirja mukana aina sytostaattihoidoissa (taidan olla vanhanaikainen, tähän mennessä en ole törmännyt kehenkään muuhun, joka lukisi siellä perinteistä kirjaa). Pitkät pätkät olen ehtinyt kesän mittaa lukea myös eri odotusauloissa. Paitsi että lukeminen on hyvää ajankulua, sen avulla saa ajatukset irti edessä olevasta toimenpiteestä. Hyvään kirjaan pystyn keskittymään aina ja se rauhoittaa tilanteessa kuin tilanteessa.
Ajanvietettä |
Sarja tulee arki-iltapäivisin Yle Teema&Femiltä, mutta Areenastahan sitä voi katsella ihan omaan tahtiin. Jaksoja on 202, joista olen katsonut nyt 30, joten ajankulua minulle riittää Pienen talon parissa vielä noin 130 tunniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti