Vielä kerran sytostaateista

Nyt kun sytostaattihoidot ovat olleet onnellisesti ohi jo jonkin aikaa, ajattelin vielä palata aiheeseen ja summata, mitä sivuvaikutuksia ne loppujen lopuksi saivat aikaan (ja jätän tästä nyt pois kaikki niin sanotut välilliset vaikutukset kuten ientulehdus, verenmyrkytys ym.).

Suun kipeytyminen ja makuaistin muutokset

Tämä oli ensimmäisiä oireita ensimmäisen dosetakselihoidon jälkeen ja alkoi muutaman päivän kuluttua. Suu oli todella arka ja jouduin vaihtamaan hammasharjan pehmeämpään ja hankkimaan vaahtoamatonta hammastahnaa. Bepanthen-imeskelytabletit auttoivat myös asiaa. Seuraavien hoitojen jälkeen suun kipeytymistä ei enää tullut, mutta makuaisti muuttui kaikkien kolmen dosetakselihoidon jälkeen. Kaikessa, jopa vedessä, tuntui olevan outo sivumaku. Ruoka kuitenkin maistui, eniten harmitti ehkä se, että ensimmäisistä tuoreita mansikoista meni nautinto.

Kuumeilu

Lievä kuume tai vähintäänkin ylilämpö oli seurana jokaisen hoidon jälkeen. Pisimmillään lämpö keikkui 37 asteen kieppeillä reilun kuukauden yhtä mittaa. Varsinaista kuumettahan tuo ei ole, mutta sai olon tuntumaan sairaalta ja väsyneeltä.

Hikoilu

Huh, tätä riitti! Suurin syy hikoiluun oli kortisoni, mutta hikeä puski kyllä silloinkin, kun kortisonilääkitys ei ollut päällä. Tuokin lievä kuumeilu saattoi tietysti vaikuttaa. Viimeisten hoitojen ajan pidinkin jatkuvasti pyyhettä tyynyliinan päällä, melkein joka yö kun sai herätä pää märkänä.

Väsymys

Iski päälle kunnolla CEF-hoitojen aikana. Ensimmäiset hoidon jälkeiset päivät menivät kortisonin voimalla ylipirteänä, mutta sitten. Välillä oli toki parempia päiviä, välillä ei taas jaksanut sohvalta nousta. Lisäksi yleinen uupumus ja voimattomuus vaivasi. Vaikka muuten olisi tuntunut, että jotain voisi touhuta, alkoi jo pelkkä jalkeilla olo heikottaa. Jonkinasteista väsymystä riitti jopa pari viikkoa hoidon jälkeen, vasta kolmas viikko oli jotakuinkin normaali.

Pahoinvointi

Myös tämä tuli vasta CEF:n myötä. Pahin oli hoitopäivän ilta, sitten alkoi parissa päivässä helpottaa. Seuraava huono-olovaihe tuli noin viikon päästä, kun kortisonin ja pahoinvointilääkkeen vaikutus loppui. Pahoinvointi oli kuitenkin lähinnä etovaa oloa, oksentaa ei tarvinnut kertaakaan. Tuntui myös, että ensimmäinen CEF oli pahin ja seuraavien hoitojen jälkeen olo oli parempi.

Näön heikkeneminen

Tätä sivuvaikutusta en löytänyt mistään oppaasta, mutta googlatessani törmäsin useampaankin viestiketjuun ja blogiin, jossa mainittiin sytostaattien heikentävän näköä. Etenkin hoitopäivän jälkeisenä aamuna oli ihan turha yrittää tehdä mitään tarkkaa sihraamista vaativaa. Tosin tuohon voi vaikuttaa silmien kuivuminenkin, mutta huomasin ihan koko hoitojen ajan näköni olevan huonompi. En nähnyt lukea pientä tekstiä, langan pujottaminen neulansilmään oli vaikeaa ja silmät myös rasittuivat todella nopeasti kaikessa tarkkuutta vaativassa tekemisessä. Nyt näkö tuntuu olevan taas parempi.

Hiusten/muiden karvojen lähtö

Tukkaa siis lähti, kuten odotettavissa oli, mutta ihan kaljua minusta ei tullut. Paljonko sitä lähti, vaikea sanoa, ehkä puolet? Niin paljon kuitenkin, että siiliksi ajaminen oli välttämätöntä. Hiusten lähtö alkoi aika tarkkaan kahden viikon kuluttua ensimmäisestä hoidosta. Tuntui kuitenkin, että tukkani alkoi tuuheta jo ennen kuin viimeiset hoidot olivat ohi. Nyt reilun kuukauden kulutta viimeisestä hoidosta tukka on jo selvästi tuuheutunut ja kasvanut pituuttakin.

Ripset ja kulmakarvat sain pitää, tosin nekin harvenivat selvästi. Iloisena asiana voin mainita, ettei mitään paikkoja ole tarvinnut sheivaillakaan koko kesänä.

Finnit

Aarrgh, varmasti pienin murhe näistä sivuvaikutuksista, mutta niin lannistava! Ja kun näppylöitä alkoi nousta naamaan juuri siinä reilun viikon päästä hoidosta, kun olo muuten alkoi korjaantua. Kaikki varmasti tietävät, miten yksikin kunnon näppylä sopivassa kohdassa naamaa onnistuu pilaamaan päivän. Mutta tästäkin selvittiin ja näköjään markkinoille oli tullut paljon uusia hoitotuotteita sitten teinivuosieni.

Kaiken kaikkiaan...

...selvisin paljon vähemmällä kuin olin pelännyt (jälleen siis lukuun ottamatta noita osastohoitoihin johtaneita infektioita). Odotin ainakin paljon rankempaa pahoinvointia, eikä minulla ollut ollenkaan esimerkiksi luukipuja tai kynsivaurioita. Näin jälkikäteen voin sanoa, että tietenkin on hyvä olla selvillä mahdollisista sivuvaikutuksista ja varautua niihin, mutta etukäteen on turha liikoja murehtia. Vaikutukset ovat kuitenkin niin yksilöllisiä.