Ensimmäiset viisi sädehoitokertaa ovat nyt takana, ja pari päivää saa tässä hengähtää, ennen kuin jatketaan maanantaina. Kuten arvelinkin, kulkeminen on ollut aika stressaavaa. Vaikka eihän se ole kuin autossa istumista, vierähtää matkaan kuitenkin toista tuntia suuntaansa. Ehkä tähän kuitenkin alkaa jo hieman rutinoitua.
Hoito itsessäänhän onkin sitten helppo juttu. Ylävartalo paljaaksi, sängylle pötköttämään ja käsillä kiinni pääpuolessa olevista kahvoista. Sitten laite kuvaa, sänky liikkuu ja asettelee oikeaan kohtaan, jonka jälkeen sädetetään. Hoitohuoneessa menee riisumisineen ja pukemisineen kaikkiaan kymmenkunta minuuttia.
Sädehoidollahan ei ole juurikaan haittavaikutuksia, yleisin niistä on ihon ärtyminen. Sädetetylle alueelle voi kuulemma tulla auringonpolttaman kaltaista oireilua. Itselläni iho on ollut hieman punoittava ja olen voidellut sitä iltaisin perusvoiteella. Saunassa olen hoitajan ohjeen mukaisesti pitänyt rinnan päällä kosteaa pyyhettä. Tosin nuokin iho-oireet ovat lukemani mukaan pahimmillaan hoidon loppuvaiheessa.
Olen edelleenkin tuntenut itseni kohtuuttoman väsyneeksi. Ehkä siihen on syynä tämä yleinen toimettomuus, tai ehkä nämä keskussairaalareissut. Olen tällä viikolla kärsinyt myös (pitkästä aikaa) migreenistä, joka sekin varmasti väsyttää. Aikomuksenani oli aloitella varovasti kuntosalitreeniä, mutta nytpä paikkakunnallani on ilmennyt muutamia korona-tapauksia. Olen siis yrittänyt vältellä turhaa liikkumista julkisilla paikoilla, ja kaikkein vähiten kiinnostaa mennä paikkaan, jossa kaikki näplivät hikisillä kourillaan samoja laitteita.
Eli tästä nyt vaan eteenpäin päivä ja hoito kerrallaan, yrittäen pysyä terveenä ja mieli virkeänä ja toivoen, että tuo koronatilanne ei ainakaan ryöpsähdä pahemmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti