Lähes seitsemän kuukautta kestänyt sairauslomani loppui viime viikolla. Kuten olen kertonutkin, vakituista työpaikkaa minulla ei ole, mutta olen tehnyt sijaisuuksia ja keikkatöitä parillekin eri työnantajalle. Laitoin esimiehelleni sähköpostia, että olen taas käytettävissä. Ja niin tässä on tullut taas vähin erin totuteltua työntekoon.
Kun keväällä soitin esimiehelleni ja ilmoitin tilanteesta, tämä kysyi, voiko kertoa sairauslomani syyn työpaikalla. Annoin luvan. Työyhteisömme on hyvin pieni ja olemme aika lailla tuttuja keskenään, joten en halunnut kenenkään joutuvan tekemään mitään arvailuja sairaudestani. Töihinpaluu on sujunut vanhalla rutiinilla, mutta eniten jännitin työkavereiden kohtaamista. Miten minuun suhtauduttaisiin?
Huoli oli turha, kaikki suhtautuivat aivan kuin ennenkin ja olivat iloisia paluustani. Sujahdin paikalleni yhtä sujuvasti kuin olisin siinä koko ajan ollutkin. Jälkikäteen mietin, olisinko toivonut, että joku olisi kysynyt vointiani. Tulin siihen tulokseen, että en. Olenhan nyt sairausloman päätyttyä virallisestikin "terveen kirjoissa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti