Ylös sohvan pohjalta

Olen pitänyt neljä kuukautta lähes täydellistä liikuntataukoa. Sytostaattihoitojen alettua yritin sinnikkäästi käydä kuntosalilla, mutta sitten oli luovutettava. Jatkuva väsymys ja pieni kuumeilu sai lopulta nostamaan kädet pystyyn. Henkisestikin helpotti, kun lupasin itselleni, että nyt saa pitää treenitaukoa.

No, ihan näin pitkäksi ei tauon ollut tarkoitus venyä. Ja olisin toki voinut harrastaa muuta, kevyempää liikuntaa, mutta kyllä se jäi muutamaan kävelylenkkiin ja hyötyliikuntaan, kuten marjojen keräämiseen, ruohonleikkuuseen ja puiden pinoamiseen. On niin helppo heittäytyä sohvalle ja passivoitua.

Painoa on kertynyt tuona aikana viitisen kiloa lisää. Tiedän, että liikkumattomuus ei ole selitys (ainakaan pätevä sellainen) painonnousulle, mutta siinä tuli samalla annettua itselleen lupa syödä mitä sattuu (vaikka nimenomaan olisi pitänyt kiinnittää entistä tarkemmin huomiota siihen, mitä suuhunsa pistää). Tuo viisi kiloa ei sinällään minua harmita, mutta se harmittaa, että melkein kaikki housut puristavat, eikä osa mahdu edes jalkaan. Kaikkein eniten vaivasi kuitenkin tuo liikkumattomuus.

Kun sädehoidot loppuivat, päätin, että nyt aika luopua viimeisestäkin tekosyystä ja nousta sohvan pohjalta. Lopultakin suunnistin siis salille. Lääkäri muistutteli moneen kertaan, ja toki olisin itsekin sen jo tähän ikään ymmärtänyt, että pitää aloittaa todella rauhallisesti.

    –Voisit ajatella, että menet sinne ensin ihan vaan hengailemaan.

Ei se ihan hengailuksi jäänyt, mutta hyvin varovaisesti aloittelin kyllä. Vaikka voimatasot olivat kaukana puolen vuoden takaisesta, tuntui vaan mahtavalta, että olin päässyt taas alkuun. Innostuin käymään myös kevyellä kävelyä-hölkkää-kävelyä-lenkillä ja sekin tuntui yllättävän hyvältä.

Nyt tuntuu siltä, etteivät hoidot enää paina, ja väsyminen johtuu enää tauon aiheuttamasta kunnon heikkenemisestä. Pyrin myös pistämään ajatusmallejani uusiksi. Entä sitten, jos en koskaan jaksa nostaa penkistä yhtä paljon kuin ennen? Entä sitten, jos en koskaan enää vedä yhtään leukaa? Pääasia, että pystyn taas liikkumaan. Pääasia, että olen ylipäätään elossa.