Ylläreitä fyssarilla

Kävin fysioterapeutilla. Käynti ei liittynyt mitenkään rintasyöpään, ja liittyi kuitenkin, koska kaikki näyttää nykyään jollain tapaa liittyvän siihen.

Käyntini syy oli käden puutuminen, vanha vaiva, joka on kiusannut jo kauan ennen kuin syövästä oli tietoakaan. Itse asiassa tuota vaivaa ei sairausloman aikana juuri ollut, mutta nyt kun olen palaillut töiden ja treenaamisen ääreen, se paheni taas.

Fysioterapeutti totesi oikean olkapääni olevan selvästi vasenta alempana (tämän huomasin sitten peilistä katsoessani itsekin), mikä taas aiheuttaa hartiaan jännitystilan ja käden puutumisen. Hän totesi, että vaikka leikkaus ei tuota virheasentoa olekaan aiheuttanut, niin sen korjaantumista ei ainakaan auta rinnan kupeessa kiristävä arpi. Kysyi, miten olen arpea hoitanut. No en mitenkään.

Arpea tulisi (olisi tullut) hoitaa hieromalla sitä pyörivin liikkein kosteusvoiteen kanssa jopa kymmenkunta minuuttia päivässä. Mitään tällaista ohjetta en muista saaneeni, korkeintaan neuvottiin rasvaamaan arpea alkuun (minkä teinkin, kun iho kuivui). Olisi kai pitänyt itse etsiä tietoa aktiivisemmin.

Toinen ylläri oli se, kun fyssari totesi, että hieronnassa tai muissa vastaavissa hoidoissa minun ei tulisi käydä pariin vuoteen. Tämä siksi, että hieronta voi aktivoida elimistössä mahdollisesti yhä olevia syöpäsoluja. Huh! Hyvä että tämä tuli esille, sillä olin juuri puntaroinut fysioterapiaan ja hierontaan menemisen välillä, kun luulin tuon puutumisen johtuvan jostain hartiajumista.

Olen nyt sitten yrittänyt pyöritellä tuota arven aluetta kosteusvoiteen kanssa. Minun on vaikea koskea arpeen, on ollut leikkauksesta asti. Arpi on siisti ja sen väri on vaalentunut huomattavasti, mutta minusta se on ruma, kova ja ikävän tuntuinen. Ei auta kuin yrittää tulla sen kanssa sinuiksi ja hyväksyä, että arpi on nyt osa minua ja elettyä elämää.