Vuosi 2020 lähestyy loppuaan. Ei olisi todellakaan vuosi sitten osannut aavistaa, mitä se tuo tullessaan. En minä, eikä moni muukaan ihminen koko maailmassa. Vaikka korona on pistänyt kaikkien elämän sekaisin, omassa elämässäni kuitenkin isompi asia oli rintasyöpädiagnoosi.
Useampikin on sanonut minulle, että "sinulla on ollut rankka vuosi". Onko minulla ollut? Kyllä ja ei. Oli rankkaa löytää rinnastaan kyhmy, ja oli rankkaa odottaa yli kuukausi epätietoisuudessa mammografiaan pääsyä. Oli rankkaa saada syöpädiagnoosi ja rankalta tuntuivat välillä hoidotkin.
Mutta toisaalta. Olin lähes seitsemän kuukautta sairauslomalla. Minun ei tarvinnut ajatellakaan töitä, sain keskittyä täysin leikkauksesta paranemiseen ja hoidoista toipumiseen. Minulla ei ole omaa perhettä tai laumaa ystäviä, mutta muutamat läheiset ihmiset ovat auttaneet todella paljon. Avomieheni on ollut kullanarvoinen, hän on paitsi kuskannut minua hoitoihin, myös jaksanut kuunnella ja tukea, ja hoitanut kaikki käytännön hommat, kun en itse ole jaksanut. Myös siskoni ovat olleet kultaisia. Auttelemme yhdessä iäkkäitä vanhempiamme ja siskot ovat olleet aina valmiita hoitamaan minun ruohonleikkuu- tai kauppavuoroni, jos en ole kyennyt.
Kaiken kaikkiaan, minun ei ole tarvinnut jaksaa yhtään enempää, kuin olen jaksanut. Normaalielämässä joutuu usein venymään, mutta nyt ei tarvinnut. Lisäksi olen saanut todella hyvää hoitoa, päässyt päivystykseen, lääkärille ja osastolle aina ja nopeasti, kun tarve on vaatinut. Näiden asioiden valossa vuoteni ei ole ollut rankka.
Vuosi 2020 on ollut poikkeuksellinen, mutta hyvä. Siihen on mahtunut paljon hyviä päiviä, hyviä asioita ja se on ollut myös omalla tavallaan kasvattava. Ensi vuonna toivoisin elämän kuitenkin taas palaavan entisille raiteilleen, niin omalta kuin kaikkien muidenkin osalta. Onnea ja terveyttä kaikille tulevaan vuoteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti