Tunnelmia toisen sytostaattihoidon jälkeen

Jos pystyy unohtamaan syyn ja seuraukset, on sytostaattihoidossa käyminen oikeastaan ihan miellyttävää. Hoitohuone on rauhallinen ja hyvin ilmastoitu, ja siellä istutaan vähän hammaslääkärin tuolia muistuttavaan tuoliin, jonka jalkatuki säädetään sopivaksi. Toki on myös vuodepaikkoja huonokuntoisimmille ja pitemmässä tiputuksessa oleville. Kun se inhottava kanyylin laitto on ohi, koko tiputuksesta tiedä mitään. Voi katsella telkkaria tai rassata puhelintaan tai tablettia, itse tykkään lukea kirjaa. Tälläkin kertaa sain kylmäkäsineet ja -tossut, joita nyt osasin riisua tasaisin väliajoin enkä palelluttanut sormiani ja varpaitani. Hoidon jälkeen aulassa on tarjolla kahvia, teetä ja mehua sekä pientä purtavaa, kuten jugurttia ja hedelmiä. Pitemmässä tiputuksessa oleville ja huonompijalkaisille hoitajat hakevat välipalaa hoitohuoneeseenkin. Muutenkin hoitajat ovat koko ajan kuulomatkan päässä ja tarkastavat vointia säännöllisesti.

Kylmätossut

Oikeastaan ainoa inhottava asia on, ettei yksityisyyttä huoneessa juuri ole. Hoidettavat ovat kuitenkin suht lähekkäin, eikä voi välttyä kuulemasta, kun hoitajat kyselevät toisilta voinnista ja mahdollisista edellisen hoidon aiheuttamista oireista. Ja inhottavinta tietysti on, että ympärillä olevat kuulevat kaikista omistakin vaivoistani, suolentoiminnasta lähtien. Ehkä olen itse hieman liian häveliäs, pitää muistaa, että kaikkihan siellä ollaan tavallaan samassa veneessä. Eikä yhtään tuttua satu todennäköisesti paikalle.

Toisen syton jälkeisenä päivänä kävin terveysasemalla pistättämässä valkosolujen kasvutekijäpistoksen. Todennäköisesti juurikin tuon seurauksena seuraavana aamuna (sunnuntaina) iho oli joka puolelta kosketusarka. Tuo helpotti noin vuorokaudessa, mutta lihaskivut ja ihmeellinen kolotus ympäri kroppaa on jatkunut siitä asti (johtuneeko pistoksesta vai sytostaateista). Sunnuntaina alkoi myös lämpöily, joka jatkuu nyt kolmatta päivää, vatsa oikuttelee ja olo on muutenkin hutera ja väsynyt. Tai ei ehkä niinkään väsynyt, vaan voimaton. Sohvalla pitkällään on ihan hyvä, mutta jos yrittää puuhata jotain, tuntuu, ettei vaan ole puhtia mihinkään. Lämpö on vaihdellut vähän alle 37:stä enimmillään 37,8:aan, joten en ole vielä soittanut syöpäpolin puhelinpalveluun. Mutta jos tätä jatkuu, aion ennen juhannuksen pyhiä kysyä, pitääkö olla huolissaan.