Operaatio Kaljun Piilotus

Hiukset jatkavat harvenemistaan, mutta sänki on päässä edelleen. Yritän kuitenkin orientoitua siihen, että jossain vaiheessa saatan olla kalju kuin Kekkonen. Hiusten lähtö sinänsä ei minua haittaa, mutta se tuntuu siltä, kuin otsaan olisi tatuoitu isolla SYÖPÄ. Että ihmiset alkavat puhua ja pohtia, mikä sillä on ja kuoleekohan se. Vaikka todellisuudessa omat asiat taitavat loppujen lopuksi kiinnostaa muita ihmisiä paljon vähemmän, kuin itsestä joskus tuntuu.

Jostain syystä olen alusta asti vieroksunut ajatusta peruukista. Ja ennen kaikkea nyt, kun olen melko avoimesti kulkenut harvassa sänkitukassani, tuntuisi hassulta ollakin yhtäkkiä taas tukka päässä. Otsatöyhdön ansioista joskus virkkaamani, takaraivolle heitettävä eräänlainen ”verkkobaskeri” on toiminut hyvin, mutta nyt töyhtökin on huvennut lähes olemattomiin.

Etsiskellessäni netistä jotain kivoja päähineitä, törmäsin ohjeeseen, jossa tehdään turbaanipipo T-paidasta (ohje löytyy täältä). En ole mikään ompelijaihminen, mutta näillä selkeillä ohjeilla sain loihdittua ihan kivan turbaanin. Helteillä tuokin tahtoo tietysti vähän hiostaa, mutta eiköhän Suomen kesään mahdu sellaisiakin säitä, joihin tämä on ihan sopiva.

Jos en lienekään ompelijaihminen, niin virkkausihminen olen! Tukattomuus antoikin mainion tilaisuuden etsiskellä mitä erilaisempia virkattuja päähineitä. Ensimmäisenä syntyi tällainen, myöskin turbaanimallinen päähine (en linkitä ohjetta tähän, koska sivusto heitteli näytölle valtavan määrän erilaisia mainoksia).

Tämä ei nyt ole mitenkään sopiva kesäkeleihin, mutta jos pitää paikkansa, että tukka alkaa kasvaa parin kuukauden päästä hoitojen päätyttyä, ehdin kaljuilla pitkälle syksyyn.