Kohta kaksi viikkoa ensimmäisestä CEF-hoidosta. Siihen nähden, että pelkäsin etukäteen pahinta ja
olin jo varautunut viettämään pari päivää pää vessanpöntössä, on mennyt oikein hyvin.
Pahin oli hoitopäivän ilta,
jolloin olo oli koko ajan etova. Seuraava päivä eli lauantai oli sitten
väsypäivä ja meni lähes kokonaan sohvalla. Mutta sunnuntai! Silloin iski
semmoinen kortisonidraivi päälle, ettei väsymyksestä ollut tietoakaan (muuta
syytä kuin entistä isompi kortisoniannos en tuolle virtapiikille keksi).
Heräsin jo neljältä, kävin kävelyllä ja puuhailin kotihommia hirmuisella
vauhdilla peläten, että väsymys iskee sitten kertaheitolla. Mutta ei iskenyt ja
illallakin oli vaikeuksia rauhoittua nukkumaan.
Seuraavina päivinä olo vaihteli aika paljon. Välillä etoi, mutta ei pahasti, ja lämpöä oli pikkuisen. Suurin ero edellisiin hoitoihin verrattuna oli väsymys. En yleensä koskaan nuku päiväunia, mutta nyt veti sohvan nurkkaan torkuille useampanakin päivänä. Myös yleistä heikotusta ja uupumusta, kaikki kantaminen ja nostaminen tuntui vaativan valtavasti voimia ja jo reippaampi kävely tuntui jaloissa. Lisäksi närästys on tahtonut vaivata, se asettuu kuitenkin aika hyvin Somacilla.
Etova olo paheni taas vajaan viikon kuluttua hoidosta. Se johtui joko siitä, että siinä vaiheessahan solutasot käyvät alimmillaan, tai siitä, että ennen hoitoa ottamani Akynzeo-pahoinvointilääkkeen vaikutus lakkasi (se kestää kuulemma viitisen päivää). Nyt muutaman päivän olo on ollut oikeastaan ihan normaali. Lämpökin on nyt pysynyt 37 asteen alapuolella.
Mahtavinta on, että olo korjaantui juuri mustikka-ajaksi. En ole mikään ihanaa-poimia-marjoja-ihminen, mutta koska on ihanaa syödä talvella itse kerättyjä marjoja, pitää joka kesä kerätä se pari ämpärillistä vaikka väkisin. Nyt olen kuitenkin kerännyt enemmän mustikoita kuin koskaan. Toisaalta niitä on nyt paljon ja toisaalta minulla on aikaa. Mutta ihan myös siitä ilosta, että pystyn ja jaksan. On tähän kesään mahtunut niin paljon sohvalla pötköttelypäiviä, että metsässä rämpii jo ihan rämpimisen ilosta.
 |
| Kesän satoa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti