Odottavan aika on pitkä

Viikonlopun aikana ehdin tietenkin pyöritellä päässäni vaikka mitä. Onko se syöpää? Jos on, onko se jo levinnyt? Voidaanko se leikata? Jos voidaan, poistetaanko rintani? Yllättäen en kuitenkaan ollut vielä kamalan huolissani. Vaikka mielessäni halusin varautua ihan kaikkeen, takerruin ajatukseen, että se on jokin harmiton kysta tai rasvapatti.

Ensimmäinen epätoivon hetki iski silloin, kun soitin keskussairaalan ajanvaraukseen ja kuulin, että mammografiaan on noin neljän viikon jono. Mitä ehtii tapahtua kuukaudessa? Jos kyhmy on pahanlaatuinen, miten nopeasti se kasvaa ja ehtiikö se levitä? En kerta kaikkiaan tiennyt syövästä yhtään mitään. Kuumeisesti pengoin tietoa internetistä. Onnekseni törmäsin Syöpäjärjestöjen sivulla neuvontapalveluun, jonne saattoi laittaa kysymyksen sähköpostilla. Jo samana päivänä sain vastauksen, joka rauhoitti mieleni toistaiseksi: ”Muutamassa viikossa ei ehdi tapahtua mitään ratkaisevaa, vaikka kyhmy osoittautuisi pahanlaatuiseksikin.”

Tässä vaiheessa päätin yrittää työntää koko asian mielestäni. En kyhmylleni nyt yhtään mitään mahtaisi, joten asiaa olisi turha murehtia. Ja aika hyvin tässä onnistuinkin. Loppujen lopuksi sain ajan juurikin noin kuukauden päähän siitä, kun kyhmy olemassaolostaan ilmoitti.