Tästä kaikki alkoi

–    Sinulla on tässä joku patti, sanoi avomieheni.

Niinhän siinä oli, oikeassa rinnassani. Ei iso, mutta patti kuitenkin. Tuossa vaiheessa jokainen nainen kyllä tietää, mistä voi pahimmillaan olla kyse, eikä asiaa voi jättää arvailujen varaan. Heti seuraavana päivänä varasin ja sain ajan terveysaseman lääkärille (kertomukseni Lääkäri numero 1). Tämä tissiäni kopaistuaan kirjoitti lähetteen mammografiaan, jonne voisin kuulemma varailla aikaa heti maanantaina (nyt oli perjantai ja loppuiltapäivä jo).

Huh, jo viikonlopun yli odottaminen tämän asian kanssa tuntui ikuisuudelta (enhän voinut aavistaakaan, miten pitkä odotus edessä vielä olisi). Tiesin, ettei lääkärillä näillä tiedoilla ole antaa minulle mitään vastauksia. En kuitenkaan malttanut olla kysymättä, miten huolissani minun pitäisi olla.

–   Ottaen huomioon ikäsi ja sen, ettei lähisuvussasi ole rintasyöpää, yrittäisin sinuna olla huolehtimatta, oli vastaus.

Siinä oli kaikki, millä hän pystyi siinä tilanteessa minua lohduttamaan ja siihen minun oli tyytyminen.