Elämää ensimmäisen sytostaattihoidon jälkeen

Eilen siis kävin ensimmäisessä sytostaattihoidossa. Sehän itsessään oli ihan helppo nakki, istuskella ja odotella, kun aine tippuu. Tiputus kesti noin puolitoista tuntia, seuraavilla kerroilla tiputetaan kuulemma nopeammin ja selvitään tunnissa. Hoitaja käski ilmoittaa heti, jos tulee oireita, kuten hengitysvaikeuksia tai outoja tuntemuksia käsivarressa. Mitään ei tullut, en edes tuntenut koko tiputusta. Pahinta olivat kynsivaurioiden minimoimiseksi käsiin ja jalkoihin laitettavat kylmäkäsineet ja tossut, suoraan pakastimesta. Noiden käyttö oli tosin ihan vapaaehtoista, mutta toki halusin ne ottaa, jos niistä jotain apua olisi. Ehkä liian sinnikkäästi yritin alkuun niitä pitää, koska kun ne oli lopulta pakko riisua, tuntui samalta kuin joskus lapsena sormien ja varpaiden palelluttua pakkasessa. Loppuajan pidin niitä sitten pätkittäin, sopivalta tuntuvan ajan kerrallaan. Lopuksi minuun tuikattiin vielä HER2-positiivisen syövän vasta-ainehoitona käytettävä Herceptin-ruiske. Tapasin samalla käynnillä myös fysioterapeutin, joka antoi jumppaohjeita käsivarteni rajoittuneen liikeradan parantamiseksi.

Siinä sitä "myrkkyä" menee.

Kuten lukemieni kokemusten perusteella osasinkin odottaa, eilen illalla olo oli ihan normaali. Kävin kevyellä polkupyörälenkilläkin, kun arvelin, etten tulevina päivinä jaksa ehkä liikkua. Yö olikin ikävämpi, nukuin huonosti, välillä heräsin hiki päässä, välillä tärisin vilusta. Noiden oireiden uskon kyllä johtuvan kortisonista, koska vastaavanlaista oli jo hoitoa edeltävänä yönä. Kuumettakaan ei ole. Nyt vähän vajaa vuorokausi hoidon jälkeen ainoa oire on kasvojen kuumotus ja punoitus, johtuneeko sekin kortisonista vai sytostaateista, mene ja tiedä.

Tässä ainakin tämän päivän ja huomisen aion ottaa rauhallisesti ja kuulostella olotilaa. Seuraava mahdollinen voinnin huononeminen saattaa hoitajan mukaan tulla noin viikon kuluttua, kun valkosolujen määrä laskee. Inhottavaa tämä oireiden "odottelu", mutta toiveikkaana, että mitään pahempaa ei tulisikaan. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että olo voi tulevien hoitojen yhteydessä huonontua, kun elimistö ei ehdi kunnolla palautua entisistä. Mutta se jää nähtäväksi. Mieli on kuitenkin hyvä ja huojentunut siitä, että tämä hoitorumba on nyt saatu aluilleen.