- Sinun
tapauksessasi suositellaan näitä kaikkia, sanoi lääkäri (joka taisi olla jo nro
5 tällä syöpätaipaleellani).
No mutta
mikäpä siinä, laitetaan toki koko paketti, kun tarjolla on!
Enpähän
minä yllättynyt ole. Tuon HER2-positiivisuuden ja gradus 3:n tiimoilta osasin tätä jo odottaakin. Mutta viimeiseen asti
toivoin, ettei sytostaatteja tarvittaisi. Saahan sitä toivoa.
Ensimmäisen
sytostaattiannoksen saan ensi viikon lopulla. Kaikkiaan niitä pumpataan minuun
kuusi kertaa kolmen viikon välein. Sitä ollaankin sitten jo hyvästi syksyn
puolella, kun tuo ruljanssi on ohi. Ja aikatauluhan voi venyä, jos hoitoja joudutaan siirtämään sairastumisen, huonojen veriarvojen tai jonkin muun vastaavan takia. Seuraavaksi tulevat sädehoidot, sytostaattien kanssa aloitettava, pistoksena annettava
vasta-ainehoito jatkuu vuoden ja tabletteina otettava hormonaalinen hoito viisi
vuotta.
 |
| Sinne tieni vie... |
Kyllä
tämä meinaa nyt vetää mielen matalaksi. Vaikka miten yrittää henkisesti
valmistautua siihen, mitä on edessä, ei koskaan ole tarpeeksi valmis. Avomieheni
sanoi, että hän tuntee olonsa lähinnä huojentuneeksi. Syöpäkasvain saatiin
leikattua ja nyt on edessä enää jälkihoito. Pitäisi pystyä itsekin ajattelemaan
noin. Ja kuten lääkärikin sanoi, ”Sinulla on jo nyt periaatteessa terveen
paperit”. Mutta kun siinä on se iso mutta. Ja todellakin haluan, että jokainen
mahdollisesti karkuteille päässyt syöpäsolu saadaan taltutettua ja toisaalta
uusiutumisen riski minimoitua.
Siltikin harmittaa, että tässä menee koko kesä. Harmittaa, että joudun sanomaan ei
kaikille työtilaisuuksille. Pelottaa, kun ei tiedä miten huonoon kuntoon
sytostaatit vetävät. Pelottaa, kun mietin, miten haastavaa tämä tulee
taloudellisestikin olemaan. Yritän
kuitenkin olla vaipumatta synkkyyteen. Voihan olla, että olo onkin hoitojen
välillä ihan siedettävä. Ja mitä väliä on yhdellä kesällä, jos sen uhraamalla
saan vuosia tai vuosikymmeniä lisäaikaa elämälleni?
Ennätin jo hieman elätellä ajatusta, että tuumorin pieni koko, pieni jakautumisnopeus ja kainaloon leviämättömyys olisivat edes hieman keventäneet kattausta. Onneksi muutren HER2-positiivisuuteen on nykyään olemassa täsmälääke.
VastaaPoistaJotenkin aistin tekstistäsi, että kaiken muun lisäksi koet syyllisyyttä siitä, että ajattelet nyt hoitoja odottaessasi väärin. Mielestäni syöpähoitojen alla saa ajatella juuri niin kuin ajattelee ja kokee. Tällä kohtaa ei tarvitse olla pakkopositiivinen. Realismi ei tarkoita sitä, ettei pitäisi itsestään huolta.
Sinäkin pääset läpi hoidoista. Niihin menevä aika voi tuntua nyt pitkältä ja ponnistus raskaalta, mutta sitten yhtenä päivänä hoidot ovat ohi.
Voimia sinulle!
Hei Anonyymi. Jäin miettimään tuota, kun kirjoitit, että koen syyllisyyttä väärin ajattelemisesta. Se taitaa olla totta. Sitä vaan aina miettii, että onko juuri minulla oikeus murehtia, kun moni muu tekee kuolemaa. Sitä yrittää olla reipas ja urhea, vaikkei olisikaan. Kiitos kommentistasi, ehkä on aika opetella vähän armollisuutta itseä kohtaan ja hyväksyä ne tunteet, jotka tämä kaikki tuo tullessaan.
Poista