Hammasharmeja

Voi itku ja hammasten kiristys, kirjaimellisesti. Hyvä uutinen on se, että ensimmäinen sytostaattihoito (josta on kohta kaksi viikkoa), ei aiheuttanut juurikaan oireita. Hankalin oli suun kipeytyminen, joka meni ohi muutamassa päivässä. Sen myötä kipeytyi ja tulehtui kuitenkin myös ien viisaudenhampaan vierestä.

Viisaudenhampaitani ei ole toiselta puolelta poistettu, koska ne eivät ole juuri vaivanneet. Ien on tulehtunut joskus ennenkin, mutta se on mennyt ohi purskuttelemalla Corsodyl-liuoksella. Nyt kuitenkin (luultavasti johtuen sytostaateista) vaiva vaan jatkui, joten ei muuta kuin hammaslääkäriin. Kerroin heti tilanteeni, mutta kuitenkin lääkäri totesi, että hammas pitää poistaa. Siis täh?! Olin kauhuissani, koska olen luullut, ettei hoitojen aikana saa tehdä mitään isoja operaatioita. Mainitsin tästä, jolloin lääkäri alkoi hakea tietoa koneelta ja totesi, että tosiaankaan poistoja ei suositella hoidon aikana.

- Mutta jos muu ei auta, kyllä se poistaa täytyy.

Tiedän kyllä (ainakin nyt), että hampaat tulisi hoitaa kuntoon ennen hoitojen alkamista. Mutta kun minkäänlaista vaivaa ei ole aikoihin ollut, niin ei rintasyöpädiagnoosin saatua tule ensimmäisenä mieleen, että lähdenpä tästä hammaslääkäriin. Pelkään jo itse poisto-operaatiota, mutta vielä enemmän pelkään jälkiseurauksia. Näyttää siltä, ettei nyt edes pieninkään naarmu parane tulehtumatta, miten silloin paranee ien hampaan poiston jälkeen?

Asia jäi niin, että sain ajan röntgeniin ja sitten toiselle hammaslääkärille. Toivon todella, että tämä saataisiin nyt kuriin jollain muulla tavalla, ja voisin poistattaa hampaan sitten hoitojen päätyttyä. Kauhulla nyt vaan odotan.