Miksi juuri minä? (No miksipä en?)

Jo aiemmin kirjoitin, ettei minulle diagnoosin saatuani tullut ajatusta, että eihän tämä voi osua minun kohdalleni. Tilastojenkaan valossa syöpään sairastuminen ei vielä kummoinen sattuma ole. Ja olen tähän ikään ehtinyt jo nähdä, että syöpäarpajaisissa jaetaan voittoja ihan satunnaisesti ja että elämä ei tosiaankaan aina ole reilua. Mutta valehtelisin jos väittäisin, etten toisinaan mieti, miksi tämä sattui juuri minun kohdalleni.

Rintasyövän (kuten varmasti muidenkin syöpien) riskitekijöitä ovat ainakin ylipaino, runsas alkoholin käyttö, tupakointi, perinnöllinen alttius ja ikä (esiintyvyys yleistyy 45 ikävuoden jälkeen). Ei yhtään osumaa minun kohdallani. Erään tutkimuksen mukaan taas säännöllistä liikuntaa harrastavilla on 20 prosenttia alhaisempi riski sairastua rintasyöpään kuin liikuntaa harrastamattomilla. Ei auttanut minun kohdallani.

Kuka sen siis päättää, kuka sairastuu ja kuka ei? Minulla ei ollut yhtään riskitekijää. Olin tilanteessa nelikymppinen ja elämäni kunnossa. Silti sairastuin. Kun taas joku on 20 vuotta vanhempi, 20 kiloa ylipainoinen, tupakoiva, runsaasti alkoholia käyttävä, ei liiku ja syö mitä sattuu, eikä sairastu silti koskaan.

Jonain katkerana hetkenä heitinkin miehelleni, että samahan tässä on vaipua sohvan pohjaan mässyttämään herkkuja, kun terveelliset elämäntavat eivät minua syövältä suojelleet. Yritän kuitenkin kääntää tämän asian niin päin, että ne ovat olleet se satsaus, joka auttaa minua nyt kestämään tämän sairauden ja hoidot.