Mielipiteeni
Omakanta-palvelusta on tällä hetkellä hieman kaksijakoinen. Toisaalta sieltä
voi todella näppärästi tarkastella omia terveystietojaan tai
laboratoriotuloksiaan. Toisaalta en tiedä onko hyväksi lukea kaikkia lääkärin
ammattikielellä kirjoittamia diagnooseja ja näin maallikkona alkaa niitä
googlata ja tulkita ja tehdä omia johtopäätöksiä.
Kurkkasin kuitenkin
nuo kasvaimeni tutkimustulokset. Eli gradus 3 ja HER2+. Kumpikaan noista ei ole
hyvä juttu, tuon gradus 3 merkityksen jo tiesinkin, HER2 positiivisuus kertoo syövän
aggressiivisuudesta ja että sen uusiutumisriski on korkea. Solujen
jakautumisnopeutta kuvaava Ki-67-indeksi oli 10. Tuo ei ilmeisesti ole paha. Jatkohoito selviää
siis vajaan parin viikon päästä onkologin vastaanotolla. Nyt olen (taas kerran)
luvannut itselleni olla vaivaamatta päätäni tällä asialla etukäteen. Kyllä
minulle sitten kerrotaan, mitä tuleman pitää.
Poistin haavateipit kolme päivää sitten. Haava näytti parantuneen hyvin, mutta olin silti järkyttynyt.
Arpi on pitkä ja ruma. Rinnallenihan tehtiin myös korjaava toimenpide, jossa
nänniä siirrettiin keskemmälle, muuten se olisi jäänyt kasvaimen poiston
jälkeen enemmän rinnan sivulle. Tokihan jälki on vasta paranemassa. Ja muistuttelen itseäni
taas siitä ajatuksesta, jota olen vaalinut tämän episodin alusta asti: hitot
tissistä, kun vaan henki säilyy.
Viime yönä olin
unessani keskussairaalassa, enkä millään löytänyt paikkaa, jonne minun oli
määrä mennä. Käytäviä ja portaita oli kamalan paljon ja vaikka menin minne,
huomasin palanneeni aina takaisin pääaulaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti