Leikkaus lähestyy ja minua jännittää. Tai ei vain jännitä, pelottaa. Pelottaa, vaikka yritän muistuttaa itselleni, että se on vain ihan pieni leikkaus.
Mainitsinkin jo aiemmin, että olen onnekkaasti saanut pysyä terveenä, joten kaikki sairaalaan liittyvä tuntuu ihan uudelta ja vieraalta. En edes muista, milloin minulta on ennen tätä esimerkiksi otettu verikoe. Lisäksi pelkään neuloja ja kaikenlaisia operaatiota hammaslääkäristä lähtien. Kun tähän vielä lisätään se, että jännitän kamalasti kaikkia uusia tilanteita ja paikkoja muutenkin, aiheuttaa jo leikkauksen ajatteleminen kauhua. Välillä torun itseäni tästä panikoinnista. Miten paljon pahemmista ja vaikeammista operaatioista ja sairauksista ihmiset joutuvat selviämään. Olen todella onnekas, että pääsen näin pienellä leikkauksella.
On tässä taustalla vielä sekin ajatus, että entä jos leikkauksessa löytyykin jotain, mitä ei muissa tutkimuksissa näkynyt. Syöpä on kuitenkin aina syöpä, kavala ja arvaamaton. Mutta taaskaan ei murehtimisella mihinkään pääse. Lohduttaudun ajatuksella, että olen varmasti osaavissa käsissä ja että pääsiäisenä se on jo ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti