Hiljalleen parempaan päin

Leikkauksesta on nyt kulunut viisi päivää ja voin varsin hyvin. Kipuja on ollut yllättävän vähän, ensimmäisinä päivinä otin särkylääkettä säännöllisesti, nyt olen jo vähän vähentänyt. Melko väsyneeksi olen itseni tuntenut, johtuneeko särkylääkkeistä vai ihan tästä yleisestä joutilaisuudesta, en tiedä. Hyvä puoli siinä on ollut, että olen saanut nukuttua hyvin, vaikka ainoa mahdollinen asento on selällään. Terveellä kyljellä makaaminenkin aiheuttaa heti pakotusta rintaan ja kainaloon.

Harmittavaa on, että liikuntaharrastukset jäävät nyt muutamaksi viikoksi. Toissa päivänä kävelin vähän ulkona, mutta jo siitä aiheutuva liike alkoi kivistää. Joten sohvan nurkassa on ollut ihan hyvä olla. Joka päivä kuitenkin pystyn tekemään enemmän ja enemmän. Kaikki nostaminen, vetäminen ja työntäminen tekee kipeää, esimerkiksi auton oven kiinni saaminen on yllättävän hankalaa (itse en ole ajamaan vielä uskaltautunut, vaihteiden vaihtaminen ja mahdolliset äkkiliikkeet kädellä pelottavat). Mutta kokonaisuutena täytyy sanoa, että ainakin kipujen osalta pahempaa pelkäsin.

Leikkauksen jälkeen vietin siis osastolla yhden yön. Huonekaverinani oli nainen, jolta myös oli leikattu rintasyöpä. Juttua meillä siis riitti, tosin aihe oli varsin yksipuolinen. Oli ihan valtavan terapeuttista päästä keskustelemaan kohtalotoverin kanssa. Muutenkin osastolla oleminen oli myönteinen kokemus (ainakin kun siellä ei tuon kauempaa tarvinnut olla). Lähinnä se tunne, että apu on koko ajan lähellä. Kotiinlähtö seuraavana päivänä jopa vähän hirvitti, mutta onneksi kaikki meni hyvin.

Sairaalamuotia

Seuraavaksi sitten odotellaan vielä parisen viikkoa tuloksia kasvaimesta, minkä myötä jatkohoitotoimenpiteetkin selviävät. Joskus muinoin sitä ajatteli, että syöpä vaan leikataan pois ja siinä se. Tosiasiassahan tästä se hoito vasta alkaa. Kuten huonetoverini osastolla sanoi, nyt on otettu yksi askel eteenpäin. Nyt tässä sitten vaan lepäillään ja otetaan rennosti.