Kipustelua ja turhautumista

Juuri kun pääsin kehumasta, että kipuja on ollut yllättävän vähän, alkoi eilen tuntua ihan uudenlaista kipustelua kainalossa. Myös käsivarren alapuoli on kosketusarka. Kipu ei kuitenkaan ole kovaa eikä kainalossa näy mitään erityistä, joten kuulostelen nyt huomiseen, ennen kuin soitan kirurgian polille. Kai tietty määrä kipua kuuluukin paranemisprosessiin leikkauksen jälkeen.

Välillä tämä vajaakätisyys turhauttaa. Vielä kaksi päivää ennen leikkausta nostin ihan täysillä rautaa kuntosalilla, nyt en pysty kantamaan oikealla kädellä edes ostoskassia. Jatkuvasti tulee eteen tilanteita, joista suoriutuminen ei olekaan ihan yksinkertaista, esimerkkinä kaulahuivin kietominen kaulaan. Eilen taas sain itseni nalkkiin urheilurintaliiveihin, joita yritin pukea päälleni omin voimin. Minullahan on sairaalasta saadut, edestä kiinnilaitettavat liivit (joita täytyy nyt pitää pari viikkoa yötä päivää), mutta laitoin ne pesuun. Siinä sitten kiemurtelin ympäri taloa veikeällä mutkalla ja lopulta sain kuin sainkin pujottauduttua vapaaksi ja vielä liivit päälleni (seuraava taistelu käytiin tänä aamuna yhdessä miehen kanssa niitä riisuttaessa).

Koska en ole päässyt liikkumaan, ovat ruokahalutkin olleet huonot. Ja nyt kun olisi erityisen tärkeää syödä hyvin ja monipuolisesti. Lisäksi sain pääsiäisestä hyvän tekosyyn päästää ruokarytmin repsahtamaan. Nyt olen yrittänyt taas palata ruotuun ja lisäksi koetan puuhailla kaikkea pientä. Toimettomuuteen on helppo vajota ja saan välillä tosissaan potkia itseäni persuuksille, että pääsen ylös sohvanpohjalta. Eilen ja tänään kävin pienellä kävelyllä, mikä oli ihan ok, tosin koko kättä alkaa helposti särkeä, jännitän varmaan leikattua puolta niin paljon.

Tämä joutilaisuus yhdistettynä vallitsevaan maailmantilanteeseen (=koronaepidemia) meinaa välillä vetää mielen matalaksi. On ehkä liikaa aikaa miettiä asioita. Toisaalta ajattelen, että nythän tässä joutaa parantelemaan itseään, kun minnekään ei oikein voi lähteä. Mutta toisaalta olisihan se kiva käydä vaikka kirjastossa tai ulkona syömässä.  Voin kuitenkin varsin hyvin ja erityisen kiitollinen olen siitä, että olen saanut nukuttua. Tuo kipeänä nukkuminen jännitti etukäteen, koska olen normaalistikin melko huonouninen. Unenlahjat ovat kuitenkin olleet loistavat, vaikka selällään mennään edelleen.