Leikkaus on ohi ja yksi kotona vietetty yökin jo takana. Leikkauspäivä alkoi reippaasti heräämisellä ennen viittä, aamiaiseksi kuppi kahvia ja pari desiä mehua. Näillä eväillä matkaan.
Alkajaisiksi kasvain merkittiin lankamerkkauksella, joka oli käytännössä sitä, että rintaani pujotettiin paikallispuudutuksessa ohut rautalanka. Tämän jälkeen odottelua riittikin sitten reilut kaksi tuntia. Kirurgi katsoi vielä rinnan ja totesi, ettei sitä kannata ruveta rakentamaan mistään ihopoimusta. Se olisi tehnyt operaatiosta vain isomman. Totesin minulle olevan tärkeintä, että kasvain saadaan pois. Leikkauskertomuksessani lukeekin: "Jonkin verran rinta tulee pienenemään ja tämän potilas hyväksyy".
Sain esilääkityksen, rauhoittavaa ja särkylääkettä, joilla ei kuitenkaan tuntunut olevan mitään vaikutusta. Hoitaja tuli hakemaan saliin pyörätuolilla, mutta halusin kävellä omin jaloin. Olin täysissä voimissani ja jännityksestä suunniltani. Leikkauspöydällä olin jo suorastaan kauhuissani, mutta sitä ei kestänyt pitkään. Avasin silmäni ja totesin olevani heräämössä. Tämä oli elämäni ensimmäinen nukutus ja luulin, että alkaisin vähitellen tuntea väsymystä ja vaipuisin unten maille. Mutta ei, vintti pimeni kuin napista painamalla.
Heräämössä ensimmäinen tunne oli kipu. Kova, jäytävä, tökkivä, vihlova kipu. Sitäkään ei tarvinnut sietää kauan, nopeasti sain kipulääkettä suoneen ja sitten suun kauttakin ja olo muuttui siedettäväksi. Toinen tuntemus oli ääretön väsymys. Tuntui, etten jaksa liikahtaakaan tai edes avata suutani. Sain kuitenkin kysyttyä, oliko leikkaus mennyt hyvin. Kuulemma oli.
Minut kärrättiin osastolle ja olo oli ihan ok. Seuraava epätoivon hetki iski, kun pyysin päästä vessaan. Tajusin olevani lähes toimintakyvytön. Sängystä ylös pääseminen oli työn ja tuskan takana, en pystynyt juurikaan ojentamaan oikeaa kättä ja hyvä kun pysyin tolpillani. Takaisin sänkyyn päästyäni huippasi, heikotti ja kylmä hiki puski pintaan. Siitä se olo kuitenkin taas parani ja parin tunnin päästä pääsinkin ihan itse jaloilleni.
Kirjoittelen osastolla olemisesta ja kotiutumisesta myöhemmin hieman lisää. Nyt tekee mieli päästä taas lepäilemään, vaikka vointi onkin jo varsin hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti