Rintasyöpä + koronaepidemia = rauhallista elämää

Rintasyöpädiagnoosini sattui siis samaan aikaan, kun koronaepidemian vaikutukset alkoivat näkyä. Minulla piti alkaa toukokuun alussa kesälomasijaisuus työpaikassa, jossa olen ollut monena kesänä aiemminkin. Työrupeamani ei nyt toteudukaan, koska korona ja säästötoimet. Se on iso harmi, mutta jos näin piti käydä, niin toisaalta hyvä, että se kävi nyt. Saan ainakin parannella itseäni rauhassa, eikä tarvitse sovittaa tulevia hoitoja ja lääkärikäyntejä työn oheen.

Nämä kaksi asiaa, sairauteni ja koronan vuoksi määrätyt rajoitukset, ovat yhdessä supistaneet tekemiseni melko vähiin. Koronarajoitusten takia ovat jääneet muun muassa kaikki tapahtumat, kirjastossa käynti, kirppiksillä kiertely ja ulkona syöminen. Lisäksi lyhyetkin lomareissut kotimaassakin on nyt jätettävä väliin. Leikkauksen takia taas en voi treenata kuntosalilla, enkä esimerkiksi uskalla juosta, koska kaikki tärähdykset tekevät kipeää. Toissa päivänä kokeilin polkupyöräilyä, mutta ohjaustankoon nojaaminen alkoi heti särkeä kipeän puolen käteen. Joten kaiken kaikkiaan tekemiset ovat nyt aika vähissä.

Reilun ensimmäisen viikon todellakin lepäilin. Viime viikon alussa kuitenkin päätin, että on pakko saada itsensä liikkeelle. Sohvan pohjaan ei vedä enää mikään muu kuin laiskuus ja löhöäminen vetää lopulta mielenkin matalaksi. Pystyn kuitenkin tekemään kevyitä kotihommia ja pystyn käymään kävelylenkeillä. Eikä mikään estäisi tekemästä vaikka kevyttä jalkatreeniä kehonpainolla. Aloitin siitä, että kaivelin esiin aktiivisuusrannekkeeni, jonka heitin ennen leikkausta. Aikomukseni on saavuttaa joka päivä siihen määritelty aktiivisuustavoite. Ja ainakin se muistuttaa nousemaan ylös, jos sohvan pohjalla vierähtää liian kauan aikaa.

Päivän aktiivisuustavoite saavutettu!