Tuloksia odotellessa

Kirjoittelin aiemmin, että kainalo ja käsivarren alapuoli kipeytyivät. Kipu on jatkunut ja ihmettelen erityisesti sitä, että käsivarsi kyynärtaipeesta ja siitä alaspäinkin on kosketusarka. Esimerkiksi hihan kääriminen sattuu. Soitin sitten kirurgian polille. Siellä sanottiin, että jos käsivarsi ei turpoa, vaihda väriä tai siinä ei ala tuntua kuumotusta, niin ei ole syytä huoleen. Mitään noista ei ole ilmennyt, joten kaikki on kai sitten kunnossa. Kipu ei myöskään ole pahentunut.

Välillä tulee täydellisiä turhautumisen hetkiä. Yhtenä päivänä yritin pukea hieman tiukempaa takkia hieman paksumman puseron päälle. Lopulta nakkasin takin nurkkaan ja istuin eteisen lattialle. Hetken päästä totesin, että onhan elämässä isompiakin vastuksia kuin yksi takki. Mutta eihän kyse ole varsinaisesti takista. Ne ovat vaan niitä hetkiä, kun kaikki huoli ja pelko tulevasta tiivistyy siihen yhteen hetkeen ja pienikin vastoinkäyminen on silloin piste iin päälle. Noiden jälkeen muistutan itseäni aina siitä, miten hyvin minulla asiat ovat, kaikki on mennyt tähän asti niin kuin pitääkin ja olen päässyt varsin helpolla.

Seuraava jännityksen paikka on tuleva torstai, jolloin lääkäri soittaa ja saan kuulla tutkimustuloksista ja jatkosuunnitelmista. Kyllähän se taas nostaa kauhua pintaan, mitä sieltä kasvaimesta loppujen lopuksi on löytynyt. Mutta yritän taas asennoitua niin, että on turha murehtia asiaa, jolle ei mitään mahda.